puhettaterapeutista.fi Open in urlscan Pro
91.232.155.81  Public Scan

Form analysis
0 forms found in the DOM

Text Content

Skip to main content


PUHETTA TERAPEUTISTA

Toggle navigation


MIKÄ LASKETAAN SANAKSI?

02.04.202302.04.2023 Johanna Naamanka Leave a comment

Ensin alkuun pieni päivittely tästä keväästä ja sairastelusta! Puhetta
Terapeutista kulisseissa on ollut yhtäaikaa koko perhe terveenä 3 erillistä
viikkoa sitten jouluaaton. Siis 14 viikon aikana vain 3 viikkoa terveenä. Huoh!
Tämä kuulostaa kylläkin harmillisen tutulta nyt lapsiperheissä, puhumattakaan
siitä että perheen Tyypit hakevat päiväkodista kaikki taudit, niin
allekirjoittanutkin kiertää kouluja ja päiväkoteja. Taudit taattu! Mutta just
NYT ei kukaan sairasta, niin äkkiä naputtelemaan blogipostaus tämän
kevätauringon innoittamana ensimmäisistä sanoista.

Ensimmäisiä sanoja lapselta odotetaan usein innolla ja kirjataan ylös
vauvakirjoihin. Tuntuu, että välillä käsitys lapsen sanojen määrästä tai
ensimmäisistä sanoista on erilainen riippuen siitä keneltä kysyy. Joku vanhempi
ajattelee, että sana on sana silloin, kun puhutaan täysin tunnistettavasta
sanasta, toinen mieltää kaikki eleet sanoiksi, ja kolmas miettii, että
jokeltelun lomassa kuulunut sana voitaisiin laskea sanaksi. Tässä postauksessa
kerron puheterapeutin näkemystä siitä, mikä voitaisiin laskea sanaksi.

Se, mikä lasketaan ensimmäiseksi sanaksi ei ole välttämättä aivan selvää. Jos on
epäselvää, mitä voi pitää sanoina, on vaikea myös seurata ja laskea lapsen
sanavaraston kehitystä. Erityisesti meitä puheterapeutteja kiinnostaa nämä, jos
nousee huoli lapsen kielen ja puheen kehityksestä. Sanoja ovat kaikki sellaiset
tuotokset, joita..

 1. Käytetään itsenäisesti eli lapsi käyttää sanaa myös muulloin kuin
    matkimalla. Jos lapsi toistaa vain perässä ”nukkuu” yhden kerran, ei tätä
    voi ihan vielä laskea sanaksi.
 2. Käytetään johdonmukaisesti eli sanaa käytetään toistuvasti tietystä asiasta.
    Jos lapsi sanoo kerran ”ättä” äidistä, ei tätä voi vielä laskea sanaksi. Kun
    sana on kuultu noin 3-5 kertaa, voidaan sitä pitää sanana.
 3. Käytetään merkityksellisesti eli sana on sidottu johonkin asiaan. Jos lapsi
    sanoo ensimmäistä kertaa ”pupu”, mutta pupu ei liity tilanteeseen, tätä ei
    voi laskea sanaksi. Lapsen pitää ymmärtää sanan ja asian yhteys ensin.

Sanoina voidaan siis pitää paljon enemmän kuin aikuiskieleen liitettyjä oikeita
sanamuotoja. Nämä kaikki luetaan sanoiksi.

JOHDONMUKAISET ELEET

Lapsi käyttää aluksi eleitä ilmaistakseen itseään, kuten täällä aiemmassa
postauksessa kirjoittelin. ”kädet ylös” tarkoittaa haluan syliin, tai ”vilkutus”
lähdön hetkellä tarkoittaa hei hei. Tästä syystä näitä eleitä voidaan pitää
sanoina.

SANAN OSA

Pienten lasten puhe ei ole vielä äänteellisesti aikuismaista, jolloin sanat
voivat olla lyhennettyjä versioita alkuperäisistä. Pienen lapsen kehitykseen
kuuluu, että sanoja lyhennetään. Esimerkiksi ”pa” pallosta, tai ”ba” banaanista
sekä ”että” vettä-sanasta. Myös sama ”pa” voi tarkoittaa montaa eri asiaa, kuten
pappa, pallo, painaa jne. Jokainen ”pa” voidaan laskea erilliseksi sanaksi, jos
ne ovat käytössä eri asioista johdonmukaisesti.

> Täällä MiniTyyppi aloitti puhumaan pääosin alkutavuilla, joten ilmaus saattoi
> kuulostaa tältä ”hatuu ka kako ka ku” Käännös siis ”haluan katsoa kaivinkone
> kaivaa kuoppaa” ja tässä oli siis 5 sanaa, vaikka ulkopuoliselle se ei siltä
> kuulostaisikaan!

YKSINKERTAISTETTU SANA

Tämä liippaa läheltä edellistä, mutta voi olla ns. lapsen oma versio sanasta,
esim. ”mam” maidosta tai ”ka ko” kaivinkoneesta. Jos lapsi käyttää näitä
toistuvasti viittaamaan tiettyyn asiaan, niin ne voidaan laskea sanoiksi.

HUUDAHDUKSET

Pienen lapsen elämässä esimerkiksi ”oho” tai ”o-ou” voivat olla ihan
päivittäisiä äännähdyksiä ilmaisemaan, että jokin meni pieleen. Samoin ”au”
ilmaistaessa, että sattuu, tai ”hui”, kun pelottaa.

ELÄINTEN JA YMPÄRISTÖN ÄÄNET

Nämä ovat aika tavallisia pienen lapsen ensimmäisiä sanoja. Eläinten ääntelyt
kiinnostavat monia lapsia, ja niillä lapsi voi viitata kyseiseen eläimeen. Eli
kun lapsi sanoo ”hau”, se lasketaan tarkoittamaan koiraa, myös ”prrr” tarkoittaa
hyvin usein autoa tai mopoa.

TUKIVIITTOMAT

Myös viitottu sana tai oma versio viittomasta lasketaan sanaksi! Nämä auttavat
lasta kommunikoimaan ihan siinä missä äänteellisesti tuotetut sanat.
LAULU-viittoma, kun halutaan lisää laulua, tai LISÄÄ-viittoma, kun ruoka loppuu
ja sitä halutaan lisää.

SANAT

Ja tietysti ne selkeät sanat, jotka kaikki ymmärtävät, tai joissa on
äänteellisesti vielä virheitä, kuten ”hego” (lego), ”iti” (isi), ”nootu” (norsu)
jne.



> Jos lapsi johdonmukaisesti.. 
> *sanoo “pa” joka kerta, kun näkee pallon
> *sanoo ”miau” aina, kun näkee kissan
> *vilkuttaa “hei hei” itsenäisesti
> *viittoo “lisää”, kun ruoka loppuu
> *ääntelee “au”, kun sattuu
> 
> ..hänellä on jo 5 sanaa käytössään!

Tein tämän Mikä lasketaan sanaksi? -tietoiskun A4-kokoisena, jonka voi jakaa
vaikkapa vanhemmille aiheesta.

_

Sanoja opitaan niitä kuulemalla, ja näkemällä esimerkiksi eleitä ja viittomia.
Mitä aikuiset voivat siis tehdä? Mallittaa ja käyttää eleitä, sanoja ja
ääntelyitä arjen toimintojen ohessa. Lapset nappaavat sieltä ne omaan
käyttöönsä!

Kuva: Volodymyr Hryshchenko

_

Lähteet:

Hoff, E. (2005). Language Development. USA, Wadsworth.

Scanlon, K. (2019). My Toddler’s First Words. CreateSpace Independent Publishing
Platform.




JOULUKIRJOJA SUORAAN TABLETILTA

21.12.202221.12.2022 Johanna Naamanka Leave a comment

Blogia en ole aikoihin ehtinyt naputella, mutta nyt löytyi niin monta hyvää
jaettavaa kirjaa, että päätin naputella postauksen. Idea siis lähti Puhetta
Terapeutista joulukalenterin tiimoilta. Olin ajatellut laittaa yhteen luukkuun
vinkiksi Pikku Hiiren joulu -kirjan. Suunnittelin ottavani kirjan asiakkaille
joulukuussa ja sen tiimoilta harjoittelisimme monenlaisia taitoja. Kävi sitten
niin, että kirjaa ei ollut kirjakaupasta saatavilla kun sinne asti pääsin.
Jaa-ha, se siitä ideasta sitten. Paitsi, että ideoita pulppuava pääni ratkaisi
asian matkalla asiakkaalta toiselle- olisikohan kirjaa Bookbeatissä e-kirjana?
Olihan se!

Meillä on Puhetta Terapeutista takahuoneessa Bookbeat kovassa käytössä.
6-vuotias Tyyppi on ollut kova kuuntelemaan äänikirjoja jo ihan pienestä pitäen.
Itse kulutin äänikirjoja paljon imettäessä lapsia keskellä yötä, jotta pysyisin
hereillä. Nyt ajaessa asiakkaalta toiselle, on hyvä kuunnella kirjoja. Myös
2-vuotias Minityyppi on aloittanut äänikirjauransa. Milläs muullakaan kuin Ryhmä
Haun kirjoilla? (Tämä ei ole maksettu mainos, meillä vaan Bookbeat on kovassa
käytössä )

Tässä postauksessa vinkkaan jouluaiheisia helppoja kirjoja puheen ja
kielenkehityksen tueksi. Minulla on asiakkaita, joiden kanssa harjoittelemme
tarinan rakennetta, tarinan kertomista, toimintasanojen käyttöä sekä asiakkaita,
jotka aloittelevat lukemaan tai harjoittelevat luetun ymmärtämistä. Nämä
mielessä lähdin siis etsimään luettavaa e-kirjoina. Kaipasin itse lähinnä kuvia
ymmärryksen ja puheen tuoton tueksi (vrt. perinteinen kirja), mutta Bookbeatissä
e-äänikirjat ovat myös kuunneltavissa kuvien kera tai ilman kuvia.


1. PIKKU HIIREN JOULU

Pikku hiiren joulu -kirja (Riikka Jäntti/Tammi) on ihanan yksinkertainen
tarinaltaan, ja se kertoo joulunodotuksesta, jouluvalmisteluista sekä
joulunvietosta. Tekstiä on vain vähän, eli lause tai kaksi, jokaisella sivulla,
ja kuvat tukevat ymmärtämistä. Hiiru leipoo pipareita, Hiiru käy
joulukuusiostoksilla, Hiiru ei millään malta odottaa joulukalenterin luukkujen
avaamista, ja lopulta joulua vietetään mummihiiren ja ukkihiiren kanssa rauhassa
kotona. Parasta kirjassa ehkä onkin juuri se, kuinka tavallisia jouluisia
asioita kirjassa tapahtuu. Ajattelen, että lasten on todella helppo samaistua
Hiiru hahmoon.


2. HAUSKAA JOULUA, NOKSU

Hauskaa joulua, Noksu– kirja (Mikko Kunnas /Kvaliti) sopii varmasti 3-4v.
lukijalle, mutta sarjakuvamainen tarina saattaa upota myös aloitteleviin
lukijoihin. Teksti on puhekuplissa suuraakkosin kirjoitettuna, lauseet ovat
lyhyitä ja sanasto helppoa. Noksu ja Nupi valmistelevat joulua, ja ratkovat
ongelmia omalla tavallaan. Vai kuka sanoi, ettei kynttilänjalkaan mahtuisi myös
joulukuusi? Noksun ideat varmasti naurattavat ainakin nuorempia lukijoita, ja
yhdessä voidaan pohtia vaikka sitä, miksi vessanpönttöä ei kannata pestä omalla
hammasharjalla


3. VIRTASTEN JOULUT

Virtasten joulut– kirjassa (Anneli Kanto ja Noora Katto/ Otava) Virtasten perhe
muistelee menneitä jouluja, ja kaikkea hassua, mitä on sattunut jouluna tai
mennyt pieleen. Yhtenä jouluna isä unohti lähettää valmiit joulukortit, toisena
jouluna tonttulakkeja ei löytynyt mistään ja sitten oli se joulu, kun
piparkakkutalo ei pysynyt kasassa millään. Kirja sopii aloittelevalle lukijalle,
joka pärjää pienten kirjainten kanssa. Lauseet ovat pääasiassa helppoja ja
lyhyitä, ja sanasto pääosin yksinkertaista. Jokainen aukeama isoine kuvineen
tarjoaa yhden sattumuksen tai tapahtuman, joten kirjaa on helppo lukea osissa
(tai pätkissä terapiakäynneillä). Minua kirjassa kutkuttaa ongelmanratkaisun
näkökulma, eli mitä tehdään vaikkapa silloin, kun tonttulakkeja ei löydy.


4. PANDAKAKSOSET JOULUN JÄLJILLÄ

Pandakaksoset joulun jäljillä. 24 tarinaa joulun odotukseen. (Kirsti Manninen ja
Ninka Reittu/Otava) Tässä on vielä yksi kirja, joka sopii joulunodotukseen kuin
nenä päähän. Kirja koostuu 24 luvusta, joissa pandakaksosten seikkalu etenee.
Pandapennut Hei ja Bai lähtevät etsimään ”valkopartaista miestä, joka laskeutui
lentävällä keinutuolilla Valkoisen vuoren huipulle”, ja miehen keinutuolia
vetivät sarvipäiset koirat. Pandat tapaavat matkallaan erilaisia tonttuja, ja
jokaisella tontulla on tietysti omat tehtävänsä näin lähellä joulua. Riihitonttu
tekee lyhteitä, lankatonttu kutoo Suomen lippua ja sairaalatonttu koristelee
lastenosastoa. Lopuksi tietysti löytyy myös Joulupukki! Kirjan luvut ovat
lyhyitä 3 sivun tarinoita, ja jokaiseen lukuun kuuluu useampi kuva. Aikuisen
lukemana kirja voisi sopia 5-vuotiaasta ylöspäin. Kirjassa on jonkin verran
oudompaa sanastoa ja vanhahtavaa kieltä, joka ainakin omassa asiakaskunnassa
herättäisi kysymyksiä ja toisaalta myös hyviä keskusteluja.

Näiden lisäksi e-äänikirjana löytyi myös pidempiä joulukirjoja, kuten Joulu
saapuu Muumilaaksoon, Heinähattu ja Vilttitossu ja jouluvintiö sekä Rasmus-nalle
pelastaa joulun. Näissä kirjoissa oli kuitenkin omiin tarpeisiini liian paljon
tekstiä, mutta joku ehkä löytää näistä oman jouluisen e-äänikirjansa. Tosiaan
parasta tässä on se, että ne löytyvät suoraan kotisohvalta käsin
äänikirjapalvelusta eikä tarvitse lähteä kirjakauppaan tai kirjastoon. Sopii
siis juuri hyvin tähän hetkeen, kun to do -listalla on muitakin
jouluvalmisteluja.

Lukemisen iloa!

Kuva: Marta Filipczyk / CC




TALVISTA PUHETERAPIAPUUHAA

23.02.202223.02.2022 Johanna Naamanka Leave a comment

Hiihtoloma lähestyy kovaa vauhtia. Etelässä se toki on jo alkanut, mutta ihan en
siihen aikatauluun ehtinyt. Meillä täällä kotikulisseissa sairastetaan. Ei
yllättävää, kun on kaksi päiväkoti-ikäistä lasta perheessä ja yksi vanhempi,
joka kiertää päiväkoteja ja kouluja Miten se onkin niin, että sitten vasta kun
lapset ovat jo terveenä, niin aikuiset sairastuvat yhtäaikaa? Ja toki niin, että
ne 3 päivää sisätiloissa olevat lapset ovat täynnä energiaa eikä yhtään täysin
toimintakykyistä aikuista ei ole talossa. On kyllä käytetty kaikki kortit;
tunnin kylpyaika, puheterapialaukun tutkiminen, piirtämiset ja askartelut,
keittiönkaappien tutkimukset yms. Mikä teillä on varma kiinnostuksen kohde, kun
haluaisi hetken hengähtää?

On tästä sairastamisesta se hyvä puoli, että ehtii ajatella blogijuttuja Tämä
loputon lumi ja ihana kevät aurinko innoitti kehittelemään hiihtolomaa ajatellen
erilaisia kivoja puuhia. Sellaisia, joissa voi harjoitella kielen ja puheen
taitoja ohessa. Ota tästä hiihtolomalle viihdyttäjäksi tai sitten helpottamaan
tulevia työviikkoja. Helppoja ja nopeita toteuttaa 

1. PAPERILUMISOTA

Paperia myttyyn ja heittelemään kaveria ihan luvan kanssa. Voi vaikka miettiä
eri yläkäsitteitä, esim. tietyn väristä asioita, tai tähdätä paperipallolla
nimeten esineitä tai kuvia. Toimii myös etänä Tai jos haluaa oikeasti
digitaalisen lumipallopelin, niin kurkkaa täältä aiheeseen sopiva BOOM-peli.
Nappaa hiirellä lumipallo ja heitä se. Harjoituksen kohteena voi olla mikä
tahansa tavoite tai pallojen alta löytyvien kuvien nimeäminen.





2. VÄRITÄ HASSU KUVA

Löysin tällaisen hassun talvisen kuvan täältä ja kaiken lisäksi siitä on myös
väritettävä versio! Kerro lausein hassu juttu ja väritä se. Myös loistava
kotitehtäväidea. Toinen ajatus tämän käyttöön olisi värittää ohjeen mukaan hassu
kuva, jolloin kuuntelu ja ymmärtäminen ovat tavoitteena.



3. PIIRRÄ LUMIUKKO

Kuinka yksinkertaista! Molemmat piirtävät oman näköisen lumiukon ja sitten
kerrotaan kuvaillen piirustuksesta. Lisäksi voidaan vertailla kuvia, jolloin
tulee hienoa harjoittelua komparatiivi-muodoille (isompi, pyöreämpi,
matalampi..) Toimii myös etänä



4. TALVINEN SANAVARASTO(-RETKI)

Tähän ei tarvita välttämättä kuin kävelyretki ulos ja tarkat silmät bongaamaan
kaikkea talvista. Lasta voi motivoida niin, että otatte valokuvia kaikesta
talveen liittyvästä. Samalla vahvistuu sanat, kuten lumiukko, pulkka, lumikola,
jää, liukas, kylmä, iso kasa.. Sisätiloissa vastaavaa treeniä sanavarastolle ja
kerronnalle saa näillä talvisilla kuvilla.



5. DIGITAALINEN TASKULAMPPULEIKKI

Tämä BOOM-peli on ehdoton hitti etäpuheterapiaan, mutta miksei myös vaikkapa
hiihtolomalle tablettipeliksi. Etsi kuvasta talvisia asioita liikuttamalla
taskulamppua ruudulla. Tavoittena esimerkiksi nimeäminen, yläkäsitteiden
pohtiminen ja sijaintikäsitteet.



6. HEITÄ JA TÄHTÄÄ VAAHTOKARKKEJA

Harjoitele omaa äännettä, ja yritä osua minivaahtokarkilla omaan mukiin!
Harjoittelun lopuksi vaahtokarkkien sekaan saa tietenkin kaakota. Soveltuu
erityisesti kotiharjoittelun motivoimiseksi tai pelkkään hauskanpitoon!



7. PINGVIININ LUMILEIKIT

Harjoittele kirjainten tai numeroiden piirtämistä sokeriin sormella tai
leluilla. Sokeri muistuttaa ihan lunta, johon pingviini tekee kuvioita, mutta
kuten kuvasta huomaatte sitä saattaa lähteä parempiin suihin tehtävän aikana.
Sotkun riski on kohtalainen



8. ASKARTELE SULANUT LUMIUKKO

Sulanut lumiukko -askartelu kaiken ikäisille löytyi täältä blogista! Tarvitset
minigrip-pussin, partavaahtoa, oranssia ja mustaa pahvia sekä askartelusilmät.
Tavoitteena voi olla mm. ohjeiden ymmärtäminen, käsitteet (muodot ja sijainnit)
sekä toimintasanat ja toiminnallinen tekeminen.

Löytyikö mieleistä puuhaa hiihtolomalle tai tuleville talviviikoille? Vinkkaa
oma lempparisi näistä tai omista talvitehtävistä. Nauttikaa auringosta!

Kuvat: Jon Tyson /CC, Joanna Kosinska/ CC




HIIRI HIIRULAISEN JOULUKALENTERI

24.11.202113.12.2021 Johanna Naamanka 5 Comments

Puhetta Terapeutista takahuoneessa on kuhissut hiiriä! Työn alla on ollut Hiiri
Hiirulaisen joulukalenteri, ja nyt siitä on vihdoin saatavilla kaikki 24 päivää!
Joulukuussa joka päivä Hiirulaisen kalenteri tulee myös Instagramiin ja
Facebookiin, josta sitä voi seurata digitaalisessa muodossa. (psst, ota siis
Puhetta Terapeutista -tilit seurantaan!)

Ajatus kalenteriin lähti aikaa sitten siitä, että silloin 3-vuotiaalle Tyypille
piti keksiä jokin kiva tapa joulun odotukseen. Meillä ei tuolloin vielä tiedetty
perinteisistä joulukalentereista (shh! älkää paljastako, että on
karkkikalentereita!), joten etsin aineetonta joulukalenteri-ideaa. Täältä
blogista löytyi ihana tarina Hiiru-hiiren joulusta, johon liittyi ohjeet selkään
piirretystä tarinasta. Se oli hitti! Hiiri jäi meillä vahvasti jouluun
liittyvänä hahmona, ja seuraavana vuonna toteutimme hiiren joulun tarinaa Hiiri
Hiirulaisen lähettäminä kirjeinä. Joka päivä yksi kirje löytyi piilotettuina
jostain päin taloa. Kirjeestä löytyi keksimäni pieni tehtävä Tyypille, jonka
saattoi toteuttaa helposti, kuten laula joululaulu/ tee nämä temput / etsi
jotain punaista jne. Tämäkin oli niin kivaa, että päätin jatkojalostaa ideaa ja
tehdä muillekin Hiiri Hiirulaisen joulukalenterin. Kiitos siis alkuperäisestä
kipinästä Oranssia-blogille!

 * 

Puhetta Terapeutista kalenterissa Hiiri Hiirulainen valmistautuu jouluun
touhuamalla kaikenlaista 24. päivän ajan. Jokaiselle päivälle on kuva, pieni
tarina ja siihen liittyvä helposti toteutettavissa oleva tehtävä. Yllättäen
tehtävät liittyvät suurimmaksi osaksi kieleen ja puheeseen! Hiirulainen
esimerkiksi unohtaa kauppalistansa kotiin, ja tehtävänä on yrittää muistaa, mitä
Hiirulaisen pitikään kaupasta ostaa (kuulonvarainen muisti). Toisen päivän
kohdalla Hiiri Hiirulainen tarvitsee apua joululorujen keksimiseen (riimiparit).
Tehtäviä voi helposti soveltaa omiin tarpeisiinsa.

Ota tästä alta ilmaiseksi tulostettavaksi Hiiri Hiirulaisen joulukalenterin
päivät 1-8 ja päivät 9-16 ja päivät 17-24. Kalenteri toimii meidän alkuperäisen
idean mukaan ”kirjeinä” tai kortteina eli varsinaisia luukkuja tässä ei ole.
Vinkkinä, kun tulostat kuvasivun ja tekstisivun, ne voi halutessaan liimata
toisiaan vasten. Tällöin 1. kuvan taakse saa 1. kuvan tekstin. Huomaa siis, että
tekstisivun (s.2) kortit kulkevat järjestyksessä oikealta vasemmalle. Mutta ei
hätää, kaikki kortit on numeroitu!

Klikkaa kuvaa ja lataa päivät 1-8
Klikkaa kuvaa ja lataa päivät 9-16
Klikkaa kuvaa ja lataa päivät 17-24

Nyt vaan tulostin laulamaan ja tonttuaskartelut aluille!

Kuvat: Designed by Freepik




SYKSY TULI PUHETERAPIAAN

14.10.202114.10.2021 Johanna Naamanka Leave a comment

Puhetta Terapeutista sivuilla on ollut hiljaista, koska kuliseissa riittää menoa
ja meininkiä! Meidän MiniTyyppi on liikkeessä koko hereilläoloaikansa, joten
niin olemme mekin. Nykyään ei enää kävellä, vaan juostaan paikasta toiseen.
Jostain syystä illalla kun istahtaa klo20.30 ensimmäistä kertaa, ei olekaan enää
energiaa jakaa ideoita muille Nyt kuitenkin teille tarjolla syksyisiä ideoita.

Syksy on mielestäni ihanaa aikaa, vaikkakin siihen liittyy nykyään aika paljon
hiekkaa eteisessä, kuravaatteiden pyöritystä ja haravointia Onneksi ulkona ja
erityisesti metsässä on niin ihanat värit, että se jo saa mielen rentoutumaan.
Miksipä ei siis hyödynnettäisi syksyä ja värikkäitä lehtiä myös puheterapiassa?

Olisi ihanaa, jos ulkopuheterapia järjestyisi kaikkien kanssa, mutta niihin
hetkiin kun se ei ole mahdollista, täältä tai täältä voi tulostella muutamat
syksyn lehdet sisälle syyspuuhiin. Lehtitehtäviä voi vinkata myös kotiin
perheille ulkoilun lomassa tehtäväksi.


HEITÄ ILMAAN

Tätähän syksyn lehdillä KUULUU tehdä! Heittää ilmaan ja katsoa, kun ne “satavat”
alas. Harjoitteltua tulee esimerkiksi ylös ja alas, heittää ja ottaa kiinni,
paljon ja vähän. Meidän MiniTyypistä on hassua, kun lehdet tarttuvat hänen
pipoon, kenkään tai hanskaan (ja sanavarasto sen kuin rikastuu vaatesanoilla!)

Sisälle suositus käyttää silkkipaperia!


PIILOTA LEHTIEN ALLE

Piilotetaan lehtikasaan jotain, joka pitää sitten etsiä. Tämän voi valita
harjoiteltavan asian mukaan, laminoidut tehtäväkortit sujahtavat mukavasti
lehtien alle piiloon, tai sinne voi piilottaa vaikka pieniä ulkoleluja tai
aarrekiviä. Harjoittelussa myös alla-sijaintikäsite.


LEHTIKASA VERBIT

Millä eri tavoin voi lehtikasassa liikkua tai mitä kaikkea siellä voi tehdä?
Kokeile hypätä, juosta, istua, seistä, uida, maata, kieriä, pyöriä, heittää,
painaa, puhaltaa ja niin edelleen. Täällä MiniTyyppi teki lehtikeittoa ämpärissä
ja taas sanavarasto kiittää; sekoittaa, kaataa, maistaa.


VÄRIT

Tämä taitaa olla itsestäänselvyys syksyn lehtien kohdalla, mutta pakko se on
tänne laittaa. Värien harjoittelu! Etsi samanväriset lehdet omiin kasoihinsa,
etsi samanvärinen tavara hiekkalaatikosta, kasaa tietynväriset lehdet ämpäriin,
toiset vaikka leikkikuorma-auton lavalle. 


LEHDEN PIILOTUS

Piilotetaan lehti sisällä (tai miksei ulkonakin) ja annetaan ohjeita, mistä se
voisi löytyä. “Lehti on sohvan alla”/ “Lehti löytyy sieltä paikasta, missä voi
heittää löylyä”. Harjoitelussa ohjeen mukaan toiminen tai ohjeen kertominen sekä
sijaintikäsitteet ja kodin (tai pihan) sanasto. Tehtävän voi myös kääntää
kysymys-muotoon, eli etsijä kysyy “Onko lehti olohuoneessa?”/ Onko lehti jonkin
alla?”


LEHTIEN KERÄÄMINEN

Kerätään lehtiä ja harjoitellaan toistoa vaativia tehtäviä. Jokaisesta
nostetusta lehdestä, sanotaan harjoitussana, esimerkiksi /s/-äänteellä alkava
sana, tai keksitään vaikka sana yläkäsitteen mukaan. Harjoittelussa myös
laskeminen!


LEHTIEN AARREJAHTI

Lapsen tehtävänä on etsiä lehtiä ohjeen mukaan, esimerkiksi “etsi lehti joka on
punainen”/ etsi lehti joka on kiven päällä”/ etsi 3 lehteä, jotka ovat eri
suuntiin” /etsi lehti jossa on reikä /etsi lehti, joka on pieni” jne.

Värikästä syksyä!

Kuva: Susan Jones CC




VARHAISET ELEET ENNUSTAVAT MYÖHEMPÄÄ KIELITAITOA

25.04.202125.04.2021 Johanna Naamanka 1 Comment

Usein pienen vauvan tai taaperon kanssa odotetaan kovasti ensimmäisiä sanoja.
Mutta ennen ensisanoja tapahtuu aivan valtavasti kaikkea odotettavaa! Tänään
aiheena eleet.


MITÄ ELEELLÄ TARKOITETAAN?

Tässä tarkoitetaan eleitä, joita käytetään kommunikointiin. Eleet ovat toiseen
ihmiseen suunnattua ei-kielellistä käyttäytymistä, joilla pyritään johonkin
tavoitteeseen. Tässä vaiheessa lapsi on siis ymmärtänyt, että omalla
toiminnallaan voi välittää omia ajatuksia tai tahtoa. Ojentamalla käden kohti
mukia, voi ilmaista ”tahdon mukin!” tai vilkuttamalla kättä voi ilmaista
ymmärtävänsä ”joku lähtee, heippa!”. Ääntely usein toimii eleiden vahvistajana.

Eleet mahdollistavat lapsen oman ilmaisun silloin, kun sanallinen ilmaisu ei ole
vielä kehittynyt. Lapsi voi käyttää eleitä esimerkiksi ilmaisemaan haluavansa
tietyn esineen tai kiinnittämään aikuisen huomion johonkin häntä kiinnostavaan
asiaan.


MONENLAISIA ELEITÄ

Eleiden käyttö alkaa keskimäärin 10kk ikäisenä. Ensimmäisten eleiden joukossa
ovat näyttäminen, antaminen ja osoittaminen. Näiden tarkoituksena on kiinnittää
toisen huomio. Osoittamisele on alkuun koko kädellä osoittamista, ja kehittyy
ajan myötä etusormella osoittamiseksi. Osoittaminen on siitä tärkeä, että se
tavallisesti ennakoi puhuttua sanaa.

9-13kk ikäisenä eleiden avulla myös pyydetään tai kieltäydytään. Lapsi voi
esimerkiksi avata ja sulkea kättä nyrkkiin osoittaakseen, että tavoittelee
jotakin, tai asettaa aikuisen käden esineelle. Pään heiluttaminen ”ei” merkiksi,
on ensimmäisiä kieltäytymiseleitä. Muita varhaisia eleitä ovat esimerkiksi
vilkuttaminen, käsien nostaminen ylös tarkoittaen ”syliin”.

Ensimmäisen ikävuoden paikkeilla opitaan entistä paremmin seuraamaan ja
matkimaan ympärillä olevia ihmisiä. Mallista opitaan tässä vaiheessa eleitä,
kuten taputtaminen ja ”shh” etusormi suun edessä hiljaisuuden merkiksi.
1-vuotiaana tulisi olla vähintään 2 elettä. Keskimäärin 1-vuotiaalla on
käytössään jo 6-7 elettä. Kun sanoja alkaa jo olla jonkin verran, lapsi oppii
tavallisesti myös esittäviä eleitä, jotka muistuttavat kohdesanaa, esimerkiksi
käsien räpyttely linnun merkiksi.

1-2 vuoden iässä lapsen eleiden käyttö on suurimmillaan. Eleet ja sanat tukeva
toisiaan kielen kehittyessä, ja kulkevat kommunikoinnissa rinnakkain noin 18kk
iässä. Kun lapsi alkaa tuottaa puhetta ja sanojen hallinta kehittyy, eleet
jäävät vähemmälle.

 * Kun sanoja vasta opetellaan, lapset saattavat käyttää elettä (osoittaa
   koiraa) tukemaan puhuttua sanaa (”koira”). Tällöin siis käytetään samaa
   tarkoittavaa elettä ja sanaa yhtäaikaisesti.
 * Seuraavaksi lapset alkavat käyttämään yhdistelmää eleistä ja sanoista, jotka
   tarkoittavat eri asiaa. Lapsi voi osoittaa koiraa ja sanoa ”iso”, tarkoittaen
   ”iso koira”. Tällainen eleiden käyttö ennakoi kahden sanan ilmauksia, eli
   vasta myöhemmin lapsi tuottaa itse puhutun kahden sanan ilmauksen; ”iso
   koira”.


MIKSI ELEET OVAT TÄRKEITÄ?

Eleet ja kielen kehittyminen ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa. On todettu,
että lapset, joilla on enemmän eleitä käytössä varhaisissa vaiheissa, omaavat
laajemman aktiivisen sanavaraston myöhemmin. Lasten eleiden määrä 18kk iässä
ennusti vahvasti lasten aktiivisen sanavaraston kokoa 3,5-vuotiaana. Lapsi, joka
käyttää elettä haluamastaan esineestä, todennäköisesti oppii sanan esineelle 3
kuukauden sisään. Myös myöhemmät kerrontataidot ovat yhteydessä varhaisten
eleiden käyttöön.

> Lapset, joilla on enemmän eleitä käytössä, omaavat laajemman aktiivisen
> sanavaraston myöhemmin

Monet tutkimukset ovat todenneet, että lapsen eleiden varhainen käyttö on
yhteydessä myöhempään kognitiiviseen kehitykseen. Esimerkiksi Lyytisen
tutkimuksessa eleiden ja esineiden käyttö 14kk iässä olivat yhteydessä
kognitiiviseen kehitykseen 2-vuotiaana.

Tosin päin ajateltuna, eleiden puuttuminen tai myöhäisempi käyttö voi olla
viitteenä suuremmista pulmista kielen kehityksessä ja/tai kognitiivisessa
kehityksessä.


MITEN TUKEA ELEIDEN KEHITTYMISTÄ?

Aikuisen tehtävä on MALLITTAA! Kun puhut, käytä käsiä ja kehoa. Monelle nämä
tulevat jo aivan itsestään asiaa sen enempää ajattelematta. Tässä esimerkkejä:

 * Näytä, kuinka ”iso” puu on nostamalla kädet ylös
 * Heiluta päätä, kun sanot ei
 * Puhalla malliksi, kun puhutte kuumasta ruoasta tai saippuakuplista
 * Vilkuttakaa yhdessä, kun joku on lähdössä
 * Osoita ja näytä. Kun puhut valosta, osoita lamppua. Jos ulkona lapsen huomio
   kiinnittyy kaivuriin, osoita kaivuria, ja kerro mitä näette.
 * Lisäksi laulu ja loruleikit, joihin liittyy käsileikki ovat loistavia tapoja
   mallintaa lapselle eleiden käyttöä

Vanhempien eleiden käyttö puheen tukena tutkitusti kehittää lasten puhetta niin
ymmärtämisen kuin tuoton osalta. Ja tämä koskee niin tyypillisesti kehittyviä
lapsia kuin myös lapsia, joilla on kielen kehityksen viivettä.

Nyt vaan rohkeasti puhumaan käsillä! Sen hyvät seuraukset voivat näkyä lapsen
kielitaidossa vielä vuosien päästä.


LÄHTEET JA LISÄÄ AIHEESTA:

16 gestures by 16 months. (2014). First Word Project. Saatavilla:
https://firstwordsproject.com/about-16by16/

Capone Singleton, N. & Saks, J. (2015). Co-speech gesture input as a support for
language learning in children with and without early language delay.
Perspectives on Language Learning and Education, 22, 61-71.

Laakso, M.-L. (2003). Esikielellinen vuorovaikutus ja kommunikointi. Teoksessa
T. Siiskonen, T. Aro, T. Ahonen & R. Ketonen (toim.), Joko
se puhuu? Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa (s. 20–47). Jyväskylä:
PS-kustannus.

Lyytinen, P. (1999). MCDI. Varhaisen kommunikaation ja kielen kehityksen
arviointimenetelmä. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti

Rowe, M. & Goldin-Meadow, S. (2009). Early gestures selectively predicts later
language use. Developmental Science, 12, 182-187. Saatavilla:
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2677374

Stein, L. (2016). Taking a Closer Look at Gestures: Implications for
Intervention with Late Talking Children. Hanen Early Language Program.
Saatavilla:
http://www.hanen.org/SiteAssets/Helpful-Info/Articles/Taking-a-closer-look-at-gestures.aspx

Stolt, S. (2009). Language in Acquisition : Early Lexical Development and
Associations between Lexicon and Grammar : Findings from Full-Term and
Very-Low-Birth-Weight Finnish Children. Väitöskirja. Helsinki, Helsingin
yliopisto. Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/19892

Kuva: Tim Trad




LIIKAA KYSYMYKSIÄ?

21.02.202125.02.2021 Johanna Naamanka Leave a comment

On tieto, että pienet lapset kysyvät kysymyksiä välillä paljon! Vanhemmat
saattavat ihan tuskastua, kun pahin kyselyvaihe iskee. Mutta entäpä, jos me
aikuisetkin käytämme liikaa kysymyksiä? Havahduin yhtenä päivänä siihen, että
puhun melkein kokoajan kysymysmuodossa meidän MiniTyypille. ”Löysitkö auton?”,
”Minne pallo menee?”, ”Onko sulla kirja?”. MiniTyyppi on 9kk ikäinen enkä siis
oleta hänen vielä vastaavan, kunhan höpöttelen hänen kiinnostuksen kohteistaan.
Tiedän kuitenkin puheterapeuttina, ettei kysymysten esittäminen tässä määrin ole
välttämättä paras lähestymistapa MiniTyypin oman puheen tuoton tukemisessa.
Äiti-minä jäi kiinni puheterapeutti-minälle

Tästäpä syntyi siis tämän päivän blogi. Voiko kysymyksiä olla liikaa?
Mahdollistaako kysymysten kysyminen lapsen oman puheen tuoton? Mitä kysymykset
tekevät keskustelulle? Millaisia kysymyksiä kannattaa käyttää? Oliko tässäkin jo
liikaa kysymyksiä?

Minulla on ajatuksena mallittaa, lisätä ja monipuolistaa lapsen puhetta, mutta
liiallinen kysymyksien esittäminen saattaa itseasiassa vähentää lapsen puhetta
(Hanen Program, 2016). Hanen vinkkaa, että kysymyksiä esittäessä kannattaa olla
tarkkana, ettei esitä niitä liikaa. On hyvä miettiä myös lapsen taitotasoa. Jos
vastaus on ilmiselvä, ei kysymystä ehkäpä kannata kysyä. Liian vaikeiden
kysymysten kohdalla taas lapsen voi olla mahdotonta vastata, jos ei ymmärrä
kysymystä tai hallitse sanoja vastatakseen. Lisäksi kannattaa pitää mielessä,
että kysymykset liittyisivät lasta kiinnostaviin asioihin, jotta motivaatio
keskusteluun säilyy.

> Liiallinen kysymyksien esittäminen saattaa itseasiassa vähentää lapsen
> puhetta.

Jos keskustelu perustuu pääosin kysymyksiin, se on aikuisen vetämä. Lapsen
vastausvaihtoehdot jäävät lyhyiksi.

”- Löysitkö auton?”
” – Joo.”
”- Minne pallo menee?”
Lapsi osoittaa sormellaan.
”- Onko sulla kirja?”
”- Joo.”

Tällä tavoin ei lapsi pääse käyttämään esimerkiksi sanoja auto, pallo tai kirja.

Isomman lapsen kohdalla kysymyksiä esittäessä saattaa huomaamattaan rajata mitä
lapsi voi vastata.

”- Onko sinulla uusi mekko?”
”- Joo.”
”- Mistä sait sen?”
”- Lahjaksi.”

Tässä esimerkissä ei oikein syntynyt keskustelua, sillä kysymysten esittäjä
vetää keskustelua ja rajaa vastausvaihtoehtoja. Kommunikoinnissa pitäisi pyrkiä
vuorottelemaan tasapuolisesti ja molemmilla pitäisi olla mahdollisuus tehdä omia
aloitteita.

Kun tavoitteena on saada lapsi osallistumaan itse aktiivisesti ja kertomaan,
voisi kysymysten sijaan käyttää kommentointia sekä kuvailevaa ja kertovaa
puhetta. Siis yksinkertaisesti kertoa mitä tapahtuu, mitä havaitsee, mitä itse
tekee tai mitä lapsi tekee. Lapsi kuulee aikuiselta mallin ja voi halutessaan
tarttua siihen kertomalla ja kommentoimalla itse. Myös paine vastata jää tällöin
pois.

> Kysymysten sijaan voi käyttää kommentointia, kuvailevaa ja kertovaa puhetta

On todennäköistä, että kun aikuinen kertoo tai kommentoi tapahtumista ja
havainnoista ympärillään, niin lapsikin käyttää enemmän sanoja, kertoo
yksityiskohdista ja omista mielenkiinnon kohteistaan. Esimerkiksi
kommentoimalla, ”Sinulla on uusi mekko”, jättää lapselle mahdollisuuden kertoa
mitä ikinä haluaakaan (tai olla kertomatta mitään).

”- Joo, sain sen lahjaksi synttäreillä viikonloppuna.”
”- Kuulostaapa kivoilta synttäreiltä.”
”- Meillä oli siellä taikuri, joka teki ilmapalloeläimiä!”
-”Ihan tosi? Vau!”
-”Se teki mulle koiran ja mun kaverille miekan.”

Kommentointi ohjaa lasta kysymyksiä vähemmän, ja mahdollistaa lapsen omat
aloitteet sekä luonnollisen keskustelun.

Kysymyksilläkin on toki paikkansa! Tarkoitus ei ole lopettaa kysymysten
kysymistä, vaan löytää tasapaino kommentoinnin, kertomisen, kysymysten ja lapsen
aloitteiden osalta. Kysymyksiä jopa suositellaan käyttämään ylläpitämään
keskustelua. Hyvä vinkki on 3:1, eli 3 kommenttia ja 1 kysymys.

Esimerkiksi ruokaleikissä kolme kommenttia:
”- Keitän meille keittoa.”
”- Nyt pilkon tämän porkkanan.”
”- Haluaisin punaisen lautasen.”

Ja yksi kysymys:
”- Mitä ruokaa sinä haluat?”

Jokaisen kommentin jälkeen lapsella on mahdollisuus käyttää oma vuoro ja kertoa
jotain omista mielenkiinnonkohteistaan. (Myös siis jostain aivan toisesta mistä
aikuinen puhuu). Voi olla, että aikuisen kysymystä ei tarvitakaan, kun lapsi vie
keskustelua eteenpäin. Yksittäinen kysymys on kuitenkin hyvä keino osallistaa
lasta, jos hän ei itse tee aloitteita.

Kysymyksien asettelussa voi myös mahdollistaa lapselle suuremman roolin ja
enemmän vastausvaihtoehtoja esittämällä esimerkiksi avoimia kysymyksiä. Avoimeen
kysymykseen ei ole pakko vastata tai voi vastata monella tapaa, kuten
”Minneköhän se auto menisi seuraavaksi?”

Kuka muu tunnustaa käyttävänsä liikaa kysymyksiä lasten kanssa? Sorrun tähän
myös etäpuheterapiassa, mutta nyt ryhdistäydytään! Tässä meille hyvä harjoitus:
muuttaa päivässä kolme kysymystä kommentiksi tai kertovaksi puheeksi.

”- Löysitkö auton?”
-> ”- Sinulla on hieno auto.”

”- Oliko sinulla kiva päivä tänään?”
-> ”- Minulla oli tänään kiva päivä, kun sain nauttia aurinkoisista
talvikeleistä.”

”- Missä sinun kengät ovat?”
-> ”- Sinullahan ei ole vielä kenkiä!”


LÄHTEITÄ:

Hanen Early Language Progam (2006).
http://www.hanen.org/SiteAssets/Helpful-Info/Articles/oh-those-questions—printer-friendly.aspx

The Center on Inclusion in Early Childhood (2011).
http://ri.umt.edu/ccplus/TipSheets/TipSheet31.pdf

Puheterapeutti-blogi Playing with Words 365 (2011).
http://www.playingwithwords365.com/strategies-to-help-your-child-talk-commenting-and-asking-questions//

Kuva: dashu83 by Freepik




ONKO VAUVAN LUSIKALLA VÄLIÄ?

15.12.202015.12.2020 Johanna Naamanka Leave a comment

Soseiden aloittaminen on ihana kohokohta vauvan elämässä. Pelkästään jo
syöttötuoliin siirrossa vauvat kasvavat ihan silmissä. Sitten onkin aika
sukeltaa uuteen ja ihmeelliseen ruoan maailmaan. Meillä on MiniTyyppi nyt jo
konkari lusikkaruokailussa, ja meille on löytyneet lempparilusikat ja ruoat,
mutta mistä pääsee alkuun? Vauvojen lusikoita on kaupoissa rivitolkulla. Onko
lusikalla väliä? Miten vauvaa voi auttaa syömisen harjoittelussa?

Tässä postauksessa on tietoa eri lusikoista ja siitä, miksi toinen lusikka
saattaa olla parempi kuin toinen. Lusikkaruokailun ei tarvitse olla niin
justiinsa, ja jokainen tekee sen kuten omalle vauvalleen parhaaksi kokee. Kunhan
syöminen on miellyttävää! Tarkoituksena tässä on hieman avata sitä, mitä
tapahtuu vauvan suussa soseita aloittaessa. Lisäksi voi olla hyvä tietää, miten
aikuinen voi auttaa ja tukea lasta jo vauvana aktivoimaan suun alueen lihaksia,
joita tarvitsemme myöhemmin myös puheen tuottamiseen. Mutta ei oteta tätä liian
vakavasti.


LUSIKAN MUOTO JA KOKO

Pienen vauvan suuhun mahtuu parhaiten (yllättäen!) pieni lusikka. Suun alueen
monet lihakset hyötyvät, jos lusikka ei ole liian suuri ja lusikan pesä ei ole
liian syvä. Eli ensilusikaksi mielellään kapea lusikka, jossa on matala pesä.
Lähes jokaisessa suomalaisessa kodissa taitaa olla Savonia-sarjan lusikoita,
eikö? Tai ainakin jokainen tietää tämän klassikon. Siinä on hyvä esimerkki
vauvan lusikaksi. Ainoastaan hampaat voivat tähän metallilusikkaan kolahdella,
joten alkuun voi suosia muovilusikkaa. Oikeanlaisella lusikalla syödessä
vahvistuu huulten sulku lusikan ympärille. Liian leveän lusikan ympärille ei saa
huulia suljettua.

> Aikuisella vääränlaista lusikkaa voisi verrata ehkäpä jäätelökauhaan – eipä
> sitä oikein saa tyhjennettyä kerralla.

Miksi lusikan pesän syvyydellä on merkitystä? Lusikkaruokailussa vauva oppii
imemismallin jälkeen uuden tavan syödä. Lusikasta ei ole tarkoitus imeä ruokaa
samalla tavalla kuten maitoa pullosta tai rinnasta. Sen sijaan, toiveena on
saada huulet ja kasvojen lihakset aktiiviseksi, eli vauvan ylähuuli nappaamaan
ruoka lusikasta suuhun. Matalapesäinen lusikan avulla vauvan on helppo onnistua
tässä. Syvästä lusikasta on vaikea saada ruokaa muuten kuin ”pyyhkäisemällä” se
vauvan suuhun.

Aikuisella vääränlaista lusikkaa voisi verrata ehkäpä jäätelökauhaan – eipä sitä
oikein saa tyhjennettyä kerralla. Ei mahdu suuhun ja on liian syvä
tyhjennettäväksi.


LUSIKAN ASENTO

On tavallista, että aloittaessa soseiden lusikointia, aikuiset ”pyyhkäisevät”
lusikan vauvan ylähuuleen. Tämä on tehokas tapa saada ruokaa vauvan suuhun,
mutta tällä tavalla vauvan ei tarvitse käyttää aktiivisesti huulten ja suun
alueen lihaksia. Vauvan suun alueen lihaksisto saadaan mukaan, kun lusikka
viedään vaakatasossa vauvan suuhun ja vedetään vaakatasossa myös pois. Tämä tapa
mahdollistaa vauvan huulten sulkeutumisen ja pyöristymisen. Myöhemmin myös leuan
lihakset pääsevät mukaan, kun vauva avaa ja sulkee suutaan.

Mihin huulten sulkua ja pyöristymistä tarvitaan? Lusikkaruokailussa vahvistuu
huulten ja kasvojen lihakset, joita vauva tarvitsee jatkossa mm. syömiseen,
juomiseen, nielemiseen ja estämään kuolaamista. Huulten sulkua tarvitaan
esimerkiksi nieltäessä ja huulioäänteiden /m/ ja /p/ muodostamisessa. Huulten
pyöristymistä tarvitaan mm. vokaaliäänteissä ja puhaltamisessa.


KIIRE

Toisinaan me tehokkaat vanhemmat haluaisimme saada ruokailun hoidettua nopeasti
ja siivosti alta pois. Liian suuret lusikalliset voivat kuitenkin olla todella
vaikeita käsiteltäviä pienessä ja kokemattomassa suussa. Vauva tarvitsee myös
aikaa, varsinkin aloittaessa, että oppii siirtämään ruoan kielellä taakse ja
nielaisemaan sen. Aluksi kieli voikin työntää ruoan ulospäin ennen nielaisua.
Tämä toimintamalli kuitenkin häviää tavallisesti ajan ja kiinteiden syömisen
harjoittelun myötä.


KIELTÄYTYMINEN

Vauvan kieltäytyessä lusikkahommista kannattaa pitää taukoa ja kokeilla
myöhemmin uudelleen. Vauvalle lusikka on uusi ja vieras esine, joten myös vauvan
käteen voi antaa lusikan, jotta siihen pääsee itse rauhassa tutustumaan.
Aloittaessa vauvan huulille voi vain koskettaa soselusikkaa kevyesti, jotta
vauva tottuu soseen tuntumaan, hajuun ja ehkäpä makuunkin pikkuhiljaa.


VINKIT VAUVAN LUSIKKARUOKAILUUN:

 * vauvan suuhun mahtuu parhaiten kapeahko lusikka
 * vauvan on mahdollista itse tyhjentää lusikka ylähuulellaan, kun lusikka on
   matalapesäinen (eli ei kovin syvä)
 * vauva pääsee käyttämään huulten ja suun alueen lihaksiaan, kun lusikka kulkee
   vaakatasossa suuhun ja pois 
 * vauvan ei tarvitse käyttää aktiivisesti huulten ja suun alueen lihaksiaan,
   jos lusikka ja ruoka “pyyhkäistään” ylöspäin vauvan ylähuuleen 

Muistetaan, että jos ei ole kyse erityislapsesta tai syömispulmista, niin tämä
ei ole niin justiinsa! Jokainen löytäkööt itselleen ja vauvalleen sen lusikan,
millä ruokailu sujuu hyvällä mielellä.


LÄHTEITÄ AIHEESTA:

Hänninen, A. & Karvinen, M. (2004). Pienten lasten syömisongelmat. Teoksessa
Koistinen, P., Ruuskanen, S. & Surakka, T. (toim.) Lasten ja nuorten hoitotyön
käsikirja. Helsinki: Tammi.

Koski, K. Syömisen kehityksen vaiheet 0-24kk -ongelmia ja ratkaisuja.
Blogipostaus.
https://katjakoski.fi/luento-syomisen-kehityksen-vaiheet-0-24-kk-ongelmia-ja-ratkaisuja/
Luettu 12/2020.

Raveikko, L. Vauva oppii syödessään suuntaitoja. Blogipostaus.
https://aijalaitinen.com/2017/02/28/vauva-oppii-syodessaan-suuntaitoja-puheterapeutti-leena-raveikko/
Luettu 12/2020.

Van den Engel-Hoek, L, van Hulst, K, van Gerven, M., van Haaften, L. & de Groot,
S. (2014). Development of oral motor behavior related to the skill assisted
spoon feeding. Infant Behavior & Development, 37, 187-191.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24571957






PUHETTA TERAPEUTISTA TESTAA: ROIHUSTEN MATKASSA

25.10.202025.10.2020 Johanna Naamanka 1 Comment

Käsi ylös, jos perheessäsi joku on nuhanenä! Täältä löytyy 3/4 perheenjäsentä
pikkuflunssassa. Sellaisessa, että meno ei juuri hidastu, mutta korona-aikana
mihinkään ei voi mennä. Onneksi on lähimetsä ja Legot, muuten olisi kyllä tehnyt
kulunut viikko liian tiukkaa. Ja onneksi on puheterapeuttiblogi, jossa on mieltä
piristävää luettavaa, aiheena ihanat Roihuset!

Nyt on kyllä taas herkkua luvassa! Olen saanut tutustumisversion Roihusten
matkassa tehtävämateriaalista Kipinäkeskukselta ja Puhetta Terapeutista testaa-
osio saa vihdoin jatkoa. Mainittakoon tähänkin, että valitsen itse materiaalit
mihin tutustun ja kirjoitan niistä vain omia ajatuksiani ja havaintoja. Jos
Roihusten materiaalit eivät ole vielä tuttuja, niin katso täältä ensimmäinen
esittely Roihusten arjessa -paketista, niin saat paremman käsityksen mistä on
kyse.

Olen Roihusten suuri fani, ja Roihusten ensimmäinen paketti oli jo aivan
valtavan monipuolinen kielellisten taitojen paketti. Roihusten matkassa on
sarjan kolmas osa, ja uskaltaisin väittää, että tämä paketti on vielä
edeltäjiään kattavampi! Tämä materiaali on monipuolinen kommunikoinnin ja
kielellisten taitojen tukemisen paketti. Paketin ovat suunnitelleet
Kipinäkeskuksen puheterapeutit ja Roihusten kuvituksen on toteuttanut Nadja
Sarell. Materiaali on luotu Roihusten perheen ympärille, johon kuuluvat isoveli
Otto, Oona-sisko, pikkuveli Aapo sekä isä ja äiti, ja tietysti Eppu-koira. Tässä
materiaalissa tutuksi tulee mummin lisäksi myös vaari sekä muita lähi-ihmisiä.
Kuten edeltäjänsä, tämä paketti toimii varmasti mm. varhaiskasvatuksessa, suomi
toisena kielenä opiskelussa, erityisopetuksessa sekä puheterapiassa. Varmasti
löytyy myös sellaisia perheitä ja vanhempia, jotka saavat tästä paketista apua
kielellisten taitojen harjoitteluun.

Roihusten matkassa pohjautuu aiemmista paketeista tuttuihin A3-kokoisiin
tapahtumakuviin (edellisessä postauksessa arkikuva-nimellä), jotka tällä kertaa
sijoittuvat eri paikkoihin mm. lääkäriin, kauppaan ja syntymäpäiville. Jokaiseen
tapahtumakuvaan on nyt myös johdantotarina kysymyksineen, joilla pääsee
mukavasti alkuun. Tuttuun tapaan mukana on satoja PCS-kuvakortteja,
kerrontakortteja ja toimintataulut tapahtumakuviin liittyen sekä uusia
pelimateriaaleja kuten uudet ahmattihahmot, spinneri ja taskunoppa.

Nämä kaikki materiaalit ovat järjestettynä selkeästi isoihin napillisiin
muovitaskuihin niin että, esimerkiksi talvikuvaan liittyvät materiaalit ovat
kaikki saman muovitaskun sisällä, ks. alla. Sadat pikkukortit on koodattu
merkein niin, että ei haittaa vaikka kaikki kortit menisivät sekaisin keskenään.

Roihusten matkassa panostaa edeltäjiään enemmän kerrontataitoihin ja tällä
kertaa mukana on lisäksi kerronta kuvasarjat, kerronnan PCS-kuvat (hahmot ja
paikat), riisutut tapahtumakuvat ja paperinuket. Löytyypä laatikosta myös
valkotaulu ja tussikin. Sähköisesta materiaalista vaikka mitä voi hyödyntää
kerrontaan, kuten esimerkiksi kerronnan vihjekortit (kuka, missä, milloin jne.)
tai tarinapohjat, joihin voi piirtää tai kirjoittaa itse kerrotun tarinan.

Sähköinen materiaali ja käyttöopas ovat entistä kattavampia ideoineen,
tulostettavine peleineen ja ohjeineen. Ohjekirjasta haluan antaa erityisesti
plussaa. Se on selkeä, ja siinä on hyvin neuvottu mitä pitää sähköisestä
materiaalista askarrella mitäkin leikkiä varten. Sähköisestä matskusta löytyy
myös todella kätevä lista kaikista 508 PCS-kuvasta, jota on tullut tietokoneen
HAKU-toiminnolla hyödynnettyä. ”Mistä pussista löytyy KORJATA-kortti? …Kaupunki-
ja kesäpuuhat -pusseista!”

Suurin osa materiaalista on käyttövalmista, mutta kerrontakuvat, paperinuket ja
kuvasarjat pitää leikata itse. Lisäksi sähköinen materiaali sisältää yli 150
sivua pelejä ja tehtäviä, jotka voi itse tulostaa ja askarrella omien tarpeiden
mukaan. Tai hyödyntää sellaisenaan etäterapiassa! Tuttuun tapaan
Boadmaker-lisenssillä materiaaleja pystyy muokkaamaan itselleen sopivaksi.

Esittelen tässä vähän tarkemmin uusia lisäyksiä, mitä Roihusten matkassa
paketista löytyy. Meidän 4v -testaaja ihastui salamannopeasti riisuttuihin
tapahtumakuviin ja paperinukkeihin.

Nämä tarjoavat loistavan mahdollisuuden leikkiin ja lapsilähtöiseen
harjoitteluun! Riisutuissa tapahtumakuvissa ei siis ole ihmisiä tai tavaroita
piirrettynä lainkaan, vaan kuvassa on tyhjä paikka, esim. tyhjä kauppa tai
lääkärin vastaanotto. Meidän kauppaleikkiin lisättiin kuvakortteja ostettavista
asioista ja piippasimme ne sitten kassalla. Kokeilimme tehdä ostoksia myös
ostoslistan mukaan; kirjoitimme yhdessä muutamia sanoja listaan ja
Oona-paperinukke kävi ne hakemassa kaupasta. Leikki jatkui Tyypin vetämänä
luonnollisesti kohti synttäri-tapahtumakuvaa, jonne ruoat laitettiin esille.
Pian vieraita olikin jonossa synttäreillä pitkä liuta onnittelemassa sankaria.

Tässä Roihusessa on otettu kerronta vahvasti mukaan, mikä on loistojuttu! Jos
kerrontataidot kiinnostavat, kannattaa kurkata aiempi postaukseni tähän
liittyen. Roihusten paketista löytyy materiaalia oikeastaan kaikkiin kerronnan
osa-alueisiin. On kuvasta kertomista, uudelleen kerrontaa ja tarinan rakenteen
harjoittelua vihjekortteineen ja kerronnan osien, kuten kuka, missä, milloin,
harjoittelua. Tapahtumakuvat myös houkuttelevat tuttuudellaan lasta kertomaan
omakohtaisista kokemuksista, esimerkiksi kesäpuuhista tai lääkärikäynnistä.

Kuvasarjat ovat yksi ihana kerrontauutuus tässä paketissa. En ehtinyt edes
leikata kuvasarjoja, kun meidän 4v Tyyppi halusi jo kertoa minitarinat.

Jos vaan ehtii leikkaamaan kuvasarjat, niin saa hieman haastavamman tehtävän,
kun ensin järjestää kuvat ja sitten kertoo minitarinan. Tarinat linkittyvät
ihanasti isoihin tapahtumakuviin! Jos jotain voisin toivoa lisää tähän
Roihuseen, niin se olisi näihin kuvasarjoihin lauseenmuodostus kortit. Tein siis
pieniä lisäyksiä omaan Roihuseeni, jotta myös kuvasarjoihin löytyi tarvittavat
kuvat esim. ISÄ PAKETOI LAHJAN tai MUMMO KYLVÄÄ SIEMENET.

Erityisen maininnan haluan antaa käsitteille, joita Roihusessa on mietitty
enemmän kuin ehkä päälle päin näyttää. Käsitekortteja tulee mukana iso kasa mm.
värit, sijainnit, matemaattisen käsitteet, muodot, tunteet sekä vastakohdat ja
yläkäsitteet. Lisäksi jokaiseen tapahtumakuvaan on upotettu käsiteharjoittelua
ja käsitteet on listattu käyttöoppaaseen tapahtumakuvittain. Esimerkiksi
kauppakuvasta löytyy vastakohdat kokonainen/puolikas, paljon/vähän, tyhjä/täysi,
kevyt/painava, halpa/kallis. Ja tässä tosiaan vasta tämän kuvan vastakohdat.

Meillä asiakkaiden kesken kestolemppari on etsiä värinopan mukaan erivärisiä
asioita tapahtumakuvasta kisaillen kumpi löytää enemmän. Muutamien isompien
asiakkaiden kanssa olemme harjoitelleet käsitteitä kuten ensimmäinen, toinen,
joka toinen jne. Näitä varten on ollut välillä työn takana löytää
mielenkiintoista materiaalia. Onneksi kauppakuvasta löytyy nyt nämäkin
käsitteet!

Sähköisen materiaalin esittely voisi olla oma erillinen postauksensa, koska
siellä on aivan valtavasti tekemistä ja harjoiteltavaa! Tässä kuitenkin pieni
katsaus lemppareista. Salainen kaveri -leikki on meillä ollut hitti
etäpuheterapiassa. Tämä mukailee arvaa kuka -peliä, mutta Roihusten tyyliin.
Kysymällä kysymyksiä selvitetään, kuka on salainen kaveri. ”Onko sillä vaaleat
hiukset?”. Lähiterapiassa vastaavat merkinnät voi tehdä pyyhittävällä tussilla
lamoinoidun tehtävän päälle.

Huomaathan, että jos käytät etäterapiassa Roihusten materiaaleja skannaten
tapahtumakuvan. Saat käyttää sitä vain omaan käyttöön! Materiaalin jakaminen
sähköisesti on käyttöehtojen vastaista. Kaikki varmasti ymmärrämme, että
tapahtumakuvat ovat Roihusen ydin, joten ei jaeta niitä muille tai koteihin.

Lopuksi vielä yksi hitti eli ajatuskuplat! Roihusten paketissa on
tapahtumakuviin liittyviä ajatuskuplia, joille pitää etsiä omistaja. Ihanan
erilainen päättely- ja kuuntelutehtävä! Isomman koululaisen kanssa teimme saman
tehtävän tyhjillä ajatuskuplilla, jolloin harjoitusta tuli myös
kirjoittamisesta. 

En olisi uskonut, mutta tämä Roihunen ylitti edeltäjänsä monipuolisuudellaan ja
kattavuudellaan! Kerrontapainotus toi tähän lisäulottuvuutta roimasti, joten
vaikka omistaisit jo aiemman Roihusten paketin, ei kannata tätä ihan heti
ohittaa.  Löytyykö sinulta jo tämä ihanuus? Kerro omat
lempparitehtäväsi kommenteissa. Jos et vielä omista Roihusten materiaaleja, pidä
silmät auki somessa – saattaa olla aiheeseen liittyvä arvonta tulossa!




PUHETTA TERAPEUTISTA INSTAAN

01.10.202001.10.2020 Johanna Naamanka Leave a comment

Syksy ja uudet kujeet ovat täällä taas! Syksyiset ilmat ovat olleet
parhaimmillaan viime viikkoina (lukuunottamatta yhtä myrskyä). Metsä tarjoaa nyt
parastaan väriloistoineen ja aurinkoisine ilmoineen, ja minulla ollut pakottava
tarve päästä metsään. Siis kunnolla metsään, jonne ei kuulu liikenne ja jossa
mieli pääsee lepäämään. Lepoa onkin tarvittu, sillä 6kk ikäinen Minityyppi
täällä kulisseissa on oppinut kääntymään ja herää yöllä monen monta kertaa
mielestään väärässä asennossa.

Minityypin kanssa päivissä ei ole ihan kovin montaa hetkeä kirjoitella blogiin
pitkiä postauksia, mutta ideoita jaettavaksi minulla riittää aina. Vaunulenkillä
sitten hoksasin, miten saan ideoita jaettua, mutta aikaa ei kulu naputtelussa.
Puhetta Terapeutista löytyy siis nyt myös Instagramista! Kuva kertoo enemmän
kuin tuhat sanaa, eikö? Pääsen nopeammin jakamaan ideoita ja ajatuksia
Instagramin kautta. Blogiin saan sisältöä pikkuhiljaa eikä sekään ole aivan
kuolleena tämän kiireisen elämänvaiheen aikana. Ajattelin tällä myös teitä
lukijoitani, sillä kuvia saa helpommin talteen kuin pitkää idealistausta täältä
blogin puolelta. Itse ainakin harvemmin kirjoitan ylös vastaantulevia ideoita
tehtävistä tai harjoituksista, vaan otan niistä valokuvan tai screenshotin,
jotta muistan palata asiaan. Parhaimmat ideat muistan jopa laittaa Pinterestiin
saakka aihepiireittäin.

Nyt vaan Puhetta Terapeutista Insta seurantaan tästä, ja saat fiidiisi tietoa ja
ideoita sekä materiaalivinkkejä ja ajatuksia puheterapeutin arjesta!




ARTIKKELIEN SELAUS

1 2 … 7 Older posts


BLOGISTA

Puhetta terapeutista sisältää päivittäisiä ajatuksia ja ideoita puheterapeutin
arjesta.

Ajatuksena on kirjata muistiin omia ajatuksia ja yrittää etsiä vastauksia mieltä
askarruttaviin kysymyksiin.

Omat ajatukset eivät kuitenkaan ole koko totuus, joten toivottavasti muutkin
tuovat esille omia näkökulmiaan ja osallistuvat keskusteluun kommentoimalla ja
kyselemällä.

Eli puhutaanpa terapiasta!

johanna@puhettaterapeutista.fi


SEURAA MINUA MYÖS TÄÄLLÄ




SUOSITUIMMAT ARTIKKELIT

Vinkkejä iPadin päivittäiseen käyttöön 24.02.2015
Puheterapeutti goes Ikea 03.04.2016
Hiiri Hiirulaisen joulukalenteri 24.11.2021
Puhetta terapeutista suosittelee: Pienten sovellukset 13.09.2015
DIY – Ahmatti 08.02.2015


KATEGORIAT

 * Materiaali 37
 * Tehtäväideoita 28
 * Yleinen 13
 * iPad 12
 * Sovellus 8


ARKISTOT

 * huhtikuu 2023
 * joulukuu 2022
 * helmikuu 2022
 * marraskuu 2021
 * lokakuu 2021
 * huhtikuu 2021
 * helmikuu 2021
 * joulukuu 2020
 * lokakuu 2020
 * toukokuu 2020
 * maaliskuu 2020
 * helmikuu 2020
 * marraskuu 2019
 * lokakuu 2019
 * elokuu 2019
 * kesäkuu 2019
 * huhtikuu 2019
 * marraskuu 2018
 * syyskuu 2018
 * kesäkuu 2018
 * huhtikuu 2018
 * helmikuu 2018
 * joulukuu 2017
 * lokakuu 2017
 * syyskuu 2017
 * elokuu 2017
 * huhtikuu 2017
 * maaliskuu 2017
 * tammikuu 2017
 * joulukuu 2016
 * marraskuu 2016
 * lokakuu 2016
 * syyskuu 2016
 * elokuu 2016
 * toukokuu 2016
 * huhtikuu 2016
 * maaliskuu 2016
 * helmikuu 2016
 * tammikuu 2016
 * joulukuu 2015
 * marraskuu 2015
 * lokakuu 2015
 * syyskuu 2015
 * elokuu 2015
 * heinäkuu 2015
 * toukokuu 2015
 * huhtikuu 2015
 * maaliskuu 2015
 * helmikuu 2015
 * tammikuu 2015

Puhetta terapeutista Theme by Colorlib Powered by WordPress