hennatansaniassa.blogspot.com Open in urlscan Pro
2607:f8b0:4006:808::2001  Public Scan

Form analysis
0 forms found in the DOM

Text Content

TANSANIAN REISSU







LAUANTAI 23. MARRASKUUTA 2013


VIERAILU PÄIVÄKODISSA JA KATULAPSI KESKUKSESSA



Sama Aurinko on vuonna 2008 perustettu yritys, jonka on alulle pannut muutama
suomalainen vapaaehtoistyöntekijä.  Sama Auringon tarkoitus on tukea Tansanian
vähävaraisten ihmisten hyvinvointia. Sama Auringon avustuskohteena on
Raun-päiväkoti, jossa alkuviikosta vierailimme. Suuri osa päiväkodin lapsista,
heidän vanhemmistaan sekä päiväkodin työntekijöistä sairastaa HIV:tä. Raun alue
on köyhää ja HIV:tä esiintyy todella monella. Sama Auringolla on kummitoimintaa
joka rahoittaa lasten päivähoidon. Kerran vuodessa päiväkodin työntekijät
kiertävät lähialueen perheitä ja etsivät yksinhuoltaja perheitä sekä isoja
perheitä, joiden nuorimmat lapset pyritään ottamaan Raun päiväkotiin. Jossa
heille tarjotaan opetusta ja kaksi ruokaa päivässä. Päiväkodin lapset ovat
iältään 3-6 -vuotiaita.

 
Aamulla lapset tulevat päiväkotiin kahdeksan maissa ja ovat siellä noin kolmeen
asti. Me menimme ennen yhdeksää, lapsilla oli tunti menossa. He opettelivat
vihkoon kirjoittamaan kirjaimia. Päiväkodin tilana toimii iso huone. Jossa oli
liitutaulu, pieni pöytä jossa oli värikyniä ja radio. 




Ruokailun ajaksi matot kerättiin lattialta pois ja lapset istuvat seinän
vieressä ja söivät lattialla. Aamupäivästä oli puurohetki jonka jälkeen oli
ulkoilua jossa lasten opettaja veti muutamia leikkejä. Ulkoilun jälkeen oli
oppitunti, jossa jokaisen lapsen piti käydä lukemassa liitutaululla olevat
kirjaimet.





 Tämän jälkeen lapset piirsivät omenan ja linja-auton, jotka opettaja oli ensin
piirtänyt taululle. 







Piirustus hetken jälkeen oli päivälevon aika. Jolloin lapset ottivat lattialla
päivunet, ja niin otin minäkin.. Eihän siinä muuten mitään, mut lähes kaikki
lapset oli kerinnyt herätä ennen mua.. Päiväunien jälkeen lapset rupesivat
syömään ja tässä vaiheessa me lähdimme pois. 






Tällä viikolla vierailimme myös Msamariassa, katulapsi keskuksessa, siellä
lapset ovat iältään 6-18. Työntekijät käyvät pari kertaa vuodessa kiertämässä
ilta-aikaan keskustassa ja etsimässä katulapsia. Yleensä työntekijöillä on joku
keskuksen lapsista mukana, joka näyttää, missä kaverit ovat. Lapset pyritään
saamaan kadulta pois, jotta heille voidaan tarjota koulumahdollisuutta.
Katulapsi keskuksessa lapset tekevät kotitöitä, silloin kun siellä on
vapaaehtoisia, he opettavat lapsia jotta lasten on helpompi mennä kouluun. Tänä
syksynä siellä on ollut useampi meidän talon vapaaehtoinen töissä.   Aiemmin
syksyllä olleet vapaaehtoiset saivat keräyksen avulla kerättyä niin paljon
rahaa, että useampi lapsi pystyy aloittamaan koulun tammikuussa. Aamu alkoi
matematiikan tehtävillä, välitunnilla lapset kiikkuivat ja pelasivat pallolla.
Seuraavan tunnin aiheena oli englanti. Luokkahuone oli pieni, luokassa oli 9
pulpettia mutta 28 oppilasta. Moni istui yhden pulpetin ääressä ja samalla
tuolilla. 



 Nyt on harjoittelut paketissa. Ja huomenna suuntaamme Niinan kanssa 2½ viikon
reissuun. Ensin suuntana Etelä-Afrikka, Johannesbug ja Cape town. Jonka jälkeen
Sansibarille viikoksi. Reissun jälkeen tulemme pariksi päiväksi takasisin tänne
Moshiin. Saimme muuten kutsun Suomen suurlähetystön järjestämään
itsenäisyyspäivän juhlaan, joka olisi ollut Dar es Salamissa, ikävä kyllä just
edellispäivänä lennämme Sansibarille emmekä pääse juhliin.







Lähettänyt Hennariikka klo 6.35 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa
Pinterestiin




SUNNUNTAI 17. MARRASKUUTA 2013


PIENIÄ KOHTAAMISIA





”Mä oon kujia kulkenut, jäljessä lapsien parvet, niiden silmissä iloa ja kovan
elämän arvet. ”


Tuossa yhtenä päivänä kun tulimme töistä, kävelimme Niina kanssa kadun reunassa.
Näimme jo kauempaa, että koululaisluokka on tulossa toisesta suunnasta. Lapset
aloittivat jo hyvästä matkaa vilkuttamisen ja huusivat tervehdyksiä. Vilkutimme
lapsille takasin. Hetken aikaa lapset kävelivät tien toisella puolella, koko
ajan vilkuttaen. Lapset jäivät odottamaan, että pääsevät koko luokkana tulemaan
tien yli. Jatkoimme Niinan kanssa matkaa, hetken kuluttua kuulimme kuinka
melkein 20 hengen ryhmä lähtee meidän takana juoksemaan ja samalla kuuluu lasten
naurua. Käännyimme katsomaan taaksemme ja huomasimme, että lapset juoksevat
meidän luo. Pysähdyimme hetkeksi, ja heitimme lasten kanssa ylävitoset
tervehdyksiksi. Kun jatkoimme matkaa, lapset ottivat meidän käsistä kiinni, niin
että kummassakin kädessä oli useampi lapsi kiinni. Jonkun matkaa kuljettuamme
lasten opettaja sanoi lapsille että he jatkavat matkaa toiseen suuntaan. Kaikki
vilkutti uudestaan ja taas heitettiin ylävitoset kaikkien lasten kanssa. Voi
sitä lasten riemua, mikä niitten naamalla näky, kun ne sai hetken aikaa kävellä
valkoihoisen kanssa. Niin vilpitön kohtaaminen, että kyllä sitä itsekin hymyili
loppupäivän. 





Täälläkin alkaa pikku hiljaa olla joulukoristeita kaupoissa ja lähikauppaan oli
tullut jo muovikuusi. Viikonloppuna kävimme naapurikaupungissa Arushassa,
joulumessuilla. Ennen kuin autolla pääsi alueen sisälle, järjetyksenvalvojat
katsoivat peileillä autojen pohjat. Kun auto oli viety parkkiin ja olimme
menossa messu alueelle, jokaiselle tehtiin metallinpaljastimella turva tarkastus
sekä laukut katsottiin. Oltiin hieman ihmeissään, et mitenkä nyt tämmöiset
turvatarkastukset kun joulumessuille mennään. Messut oi isolla nurmikentällä,
jossa oli melko paljon erilaisia kojuja. Suurin osa oli länsimaalaisia, jotka
olivat siellä myymässä jotain käsintehtyä. Löytyi sieltä myös pipareita, oli
pakko ostaa. Messuilla tapasimme yhden suomalaisen naisen, joka oli myymässä
ruokaa. Häneltä kysyimme, miksi oli niin tiukat turvatarkastukset. Niin hän
kertoi, että koska aiemmin syksyllä oli Keniassa se iso ampumavälikohtaus siellä
kauppakeskuksessa, niin isoissa tapahtumissa missä on paljon länsimaalaisia on
turvatarkastukset. Joulumessuilla näimme myös joulupukin ja hetken aikaa soi
muutama joulukappale.
 



 




 


Myös paikallinen Punainen risti oli messuilla. Josta tulikin mieleen, itse en
ollut paikalla, mutta pari meidän 
meidän talolla olevaa opiskelijaa olivat nähneet keskustassa tajuttoman miehen.
Paikallisia oli ollut miehen ympärillä, mutta he eivät olleet kääntäneen miestä
kylkiasentoon. Meidän talon pari tyttöä olivat menneet auttamaan miestä ja he
olivat kääntäneet miehen kylkiasentoon sekä yrittäneet vähentää miehen
verenvuotoa joka tuli miehen päästä. He olivat myös ehdottaneet paikallisille,
että joku soittaisi ambulanssin paikalle. Kukaan ei ollut tiennyt ambulanssin
numeroa. Kukaan ei tiennyt myöskään poliisin numeroa. Taksi oli ajanut potilaan
ohi ja huikannut, että tuokaa potilas kyytiin. Paikalliset olivat nostaneet
miehen autonkyytiin, niin että toinen oli ottanut miestä jaloista kiinni ja
toinen kainaloista. Tytöt olivat yrittäneet sanoa, että potilaan pitäisi olla
kylkiasennossa, koska tajuttomuuden syytä ei tiedetä, mutta paikalliset olivat
laittaneet potilaan istuma-asentoon henkilöautoon.  Tytöt olivat takapenkillä
miehen kanssa. Hoitoon menokaan ei ollut kovin yksinkertaista. Ensin taksi oli
ajanut poliisiasemalle, josta heidän oli pitänyt hakea joku lomake että voivat
viedä potilaan sairaalaan. Poliisiaseman jälkeen taksikuski oli ehdottanut että
ajaisi lähimpänä olevaan sairaalaan, mikä on myös halvempi. Sairaala oli
ollutkin kiinni joten heidän piti lähteä ajamaan kauempana olevaan sairaalaan.
Koko matkan ajan potilas oli ollut tajuton. Toisessa sairaalassa potilas
ilmeisesti sai hoitoa. Mutta kaikki oli tapahtunut todella hitaasti, aina
kadulta sairaalaan pääsyyn asti sekä hoitajien toiminta sairaalassa. Näin siis
tajuttoman hoito polku Tansaniassa, jokainen voikin miettiä miten se Suomessa
menee. 


Viimeinen harjoittelu viikko alkaa. Viikolle on tiedossa pari tutustumiskäyntiä,
tarkoitus olisi käydä katulapsi keskuksessa sekä päiväkodissa. 
 


Lähettänyt Hennariikka klo 10.41 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa
Pinterestiin


Vanhemmat tekstit Etusivu

Tilaa: Blogitekstit (Atom)



BLOGIARKISTO

 * ▼  2013 (11)
   * ▼  marraskuuta (3)
     * Vierailu päiväkodissa ja katulapsi keskuksessa
     * Pieniä kohtaamisia
     * Kuralammikoita ja vierailu lasten vankilassa
   * ►  lokakuuta (5)
   * ►  syyskuuta (3)




TIETOJA MINUSTA

Hennariikka Syksyllä pyörähti 3. vuosi sairaanhoitaja opintoja käyntiin. Olen
Tansaniassa 3 kuukautta vaihdossa ja tässä blogissani kerron reissustani.
Tarkastele profiilia







Teema: Vesileima. Sisällön tarjoaa Blogger.